Lukijat

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Synnytystarinani


Monta kertaa olimme käyneet turhaan käyrillä sairaalassa, ei vielä, ei vieläkään.
Kolmannen tai neljännen kerran aikana kävi selväksi, ettemme lähtisi sairaalasta ilman vauvaa. Että sairaalasta lähtiessämme meitä olisi kolme kahden sijaan.

Minulla oli aamulla äitiysneuvola varattuna, yöllä oli tuntunut napakoita supistuksia, mutta ajattelin, että turhaan en sairaalaan lähde.
Sitten neuvolassa ollessani olo kävi jo todella tukalaksi, ja neuvolatäti käski minun soittaa miehelleni ja lähteä pikapikaa sairaalaan.
Eli puhelu miehelle ja sitten ajoimme sairaalaan. Mies oli juuri kerennyt tuomaan minut neuvolaan,  ja sitten soitin melkein heti että tule takaisin, nyt lähdetään synnyttämään!❤

Jännitys iski oikeastaan vasta neuvolassa, että nyt tämä on oikeasti menoa.
Sairaalassa muistan sen, etten pystynyt syömään tai juomaan mitään. Pahoinvointi oli jotain kamalaa.

Sitten pääsimme synnytyssaliin. Yritin ponnistaa, mutta sitten päädyttiin kuitenkin sektioon.
Muistan, että olin ihan sekaisin lääkkeistä, mitä olin saanut, ettei ajatus oikeasti kulkenut melkein ollenkaan.

Se hetki, kun näimme meidän pienokaisen ensimmäisen kerran, sen muistan ikuisesti!❤
Hän on täydellinen! ❤ meidän rakas pieni prinsessa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti